Blogi on ollut hieman varjojen mailla kuten kirjoittajansakin. Nyt kun kevät puhkeaa siitepölyiseen loistoonsa oli aika puhaltaa uutta hönkää tännekin. Ja mikäpä parempi paluu varjojen suojista kuin Sori Brewingin Shadow Game sarjan 4 ensimmäistä putelia. Seurana toimi ensimmäisenkin Isojen Oluiden maistelun taistelupari Helppoa Juotavaa– blogin Jukka.
Vaikka tämä tasting suoritettiinkin jo viime lauantai kirjoittelen ajatuksia puhtaaksi vasta nyt keskiviikkona, sillä laiskan pulskean blogistin sielu ei sykkinyt sunnuntaina samaan tahtiin kuin kolibrin lailla tikittävä sydän. Toisin sanoen hienoinen dagen efterhän tästäkin tastingista tuli.
Isojen oluiden maistelu aloiteltiin kuitenkin ruualla.
Kävimme hakemassa Jätkäsaaren Bonelessista ruoat matkalla Jukan residenssiin. Burgeriksi valikoitui lihattomat Beyond Senor Jalapeno-burgerit. Burgerit olivat todella makoisia. Sopiva tulisuus, joskin itse olisin kaivannut hieman enemmän poltetta. Sämpylä oli tällä kertaa hieman aiempaa pullamaisempi, mutta pieni miinus kokonaisuudessa.
Buffalo fried chicken palaset olivat toisaalta todella suuri pettymys. Filepalaset olivat kuivia ja maistuivat enemmänkin uppopaistetulta sian tai naudan lihalta kuin kanalta. Outoa ja valitettavaa.
Ruokien kera maistelimme toki myös ISON oluen. 10-vuotisjuhlavuottaan viettävä ”sinikylkinen” eli Pirkka Lager on saanut juhlan kunniaksi uuden kodin 0.75 litraisesta pullosta. Ihmeempiä odotuksia ei oluelle oikeastaan ollut. Ja siksipä tämä ehkä yllätti. Tölkkiversion metallisuus ja vihannesloota olivat kadonneet. Tilalla oli hienoinen purjoisuus, mutta paljon vähemmän tätä keittojen kohottajaa oli tarjolla kuin olin osannut odottaa. Tätähän voisi tietyssä tilanteessa luulla kehnoksi hellesiksi.
Varsinainen tasting aloitettiin kaatamalla referenssiolut lasiin. Referenssiksi päätyi Oskar Bluesin perinteinen ja joidenkin mielestä amerikkalaisen imperial stoutin merkkiteoksiin kuuluva Ten Fidy. Kyseessä on hieman kuivempi, paahteinen ja tummasuklainen imperial stout, jossa ei ole turhia kikkailtua. Referenssiksi olut sopii siinäkin mielessä, että odotettavissa oli aikamoista tulittelua niin kikkojen kuin raaka-aineidenkin toimesta.
Ten Fidy on olut, jota tulee tilattua suhteellisen useinkin ja juotua jopa silloin tällöin kotonakin. Sen hienoinen kuivuus mahdollistaa kokonaisen tölkinkin nauttimisen vaikka voltit ovat suurehkot. Suuta kuivaava paahteisuus ja tasapainoinen suklaisuus sekä hienoiset kahvin aromit pitävät mielenkiintoa yllä. Maistelun tuoksinnassa Ten Fidy oli silti jäädä pahasti jalkoihin. Shadow Game kakkosen aikana, ja jo ykkösen jälkeenkin, Ten Fidyn kuivuus ei pärjännyt Sorin verrokkien sokerisuudelle. Pienoisen tauon jälkeen maistoin Sorin sarjan nelosesta ykköseen ja Ten FIdy piti pintansa hyvin aina Shadow Game ykköseen saakka.
Sorin sarjan aloittaa Hazelnut & Maple Syrup Heaven Hill Bourbon barrel-aged stout. Tuoksu on pelkkää Ben & Jerryä ja suklaatoffeeta. Hienoinen alkoholi lymyää taustalla. Lämmetessä tuoksu on sulaa vaahtokarkkia tai hattaraa. Maussa on makeutta, jopa ylimakeaa toffeisuutta, vaahterasiirappia ja suklaata. Bourbon-tynnyrin nyanssit tulevat pitkälti takana. Tässä on olut, jota en voisi juoda tätä puolikasta pulloa enempää yhdeltä istumalta. En ole muutenkaan makean ystävä ja tässä makeutta on runsaalla kädellä. Suuhun jää siemausten jälkeen sama tunne kuin vaahtokarkkien syömisen jälkeen. Toisaalta tällä oluella, jos jollakin, saa oluen vihaajia puolelleen. Stouttien tummuus ja imperialin stoutteihin liitettyä katkeroa ei löydy. On vain makeus.
Toisena sarjassa oli luvassa niinikään Heaven Hillin bourbon tynnyreissä kypsynyt Dark Chocolate & Valencia Orange Shadow Game II. Tämä oli todella mielenkiintoisen kuuloinen appelsiinin vuoksi. Tuoksussa tuleekin appelsiinia esiin todella hyvin. Jo tuoksusta huomaa myös, että olemme tekemisissä paljon kuivemman yksilön kanssa kuin mitä sarjan ensimmäinen osa oli. Makukin on kuivempi ja enemmän imperial stouttiin nojaava. Appelsiini tulee esille kuin appelsiinisuklaakrokantti. Vaikka kyseinen karkki ei ole suosikkini, toimii se tässä todella hyvin. Tuoksussa on lämmetessä pieni portviinimäisyys ja maussakin tätä alkaa tulla toisella kierroksella kun lasit ovat saaneet lepäillä hetken aikaa. Tämä oli todella mieluinen!
Kolmas osio sarjassa oli Madagascar Vanilla & Ethiopian Coffee mausteilla kulkeva, edelleen Heaven Hillin bourbon tynnyreissä lepäillyt, imperial stout. Tässä on tuoksussakin jo selkeä kahvipapu, joka tulee kylmänä hieman vihreänä esiin. Vaniljaa en löydä tuoksussa kylmänä saati lämpimänä. Pienoinen viinaisuus paistaa läpi jo tuoksussa. Nyt ollaan matkalla edelleen kuivempaan suuntaan. Tässäkään bourbonia ei löydy maussa liiaksi josko ollenkaan, mutta tuoksussa sitä on häivähdys. Kolmas osa menee lähemmäksi Ten Fidyn tyyliä no-nosense stoutista. Ei siltikään, tai ehkä siitä johtuen, nouse tastingin kärkisijoille.
Neljäs versio on Mexican Chocolate Cake stout tutun Heaven Hillin tynnyröinnin läpi vietynä. Mexican Cake tai mexican chocolate cake on tullut tutuksi itselle ainakin Westbrookin tuotoksena sekä Sori Brewingin Maximonin kautta. Tavalliseen suklaakakkuun verrattuna meksikolaisesta versiosta löytyy muun muassa vaniljaa, chiliä ja kanelia. Tuoksussa esille tulevat ensiksi taateli, suklaa ja appelsiinisuus (liekö shadow game II vuoksi). Taustalta pyrkii esiin pienissä määrin tonkapapua ja vieno chili. Lämmetessä mielleyhtymä tuoksusta vie suoraan jeeraan, marokkolaiseen ruokaan ja ruskeaan sokeriin. Tämä on makea, mutta ei niin makea kuin ensimmäinen shadow game. Maussa ei tule kovinkaan paljon bourbon esille, mutta lienet sotken sen johonkin yllä luettelemistani mausteista. Tässä on todella paljon monta monessa, mutta hyvällä tapaa. Jukka Pojan askelin kulkiessani kylmästä lämpimään, saan mausta eri vivahteita ja jokaiselle vivahteelle löytyy positiivinen vastakaiku. Tämä on överi/no bullshit-asteikolla kallellaan överiin aika selkeästikin, mutta tasapainoisuus ja paketin kasassa pysyminen nostavat tämän ehdottomasti parhaaksi koko nelikosta. Tämä on lienee Ten Fidyn ohella ainoa, jota voisin tilata tuopillisen ihan itsekseni juotavaksi.
Kokonaisuutena parhausjärjestykseni on numeroittaina nelikosta 4, 2, 1 ja 3. Vaikka ykkönen olikin todella överimakea ja karkkinen, on siinä kuitenkin enemmän luonnetta kuin kolmosessa.
Joimme oluet jääkaappikylmänä sekä lämpimänä. Tämä toi esille sen, että 4 ei kärsinyt niin paljoa lämpenemisestä kuin esimerkiksi kolmonen, joka dippasi rajusti. Kakkonen nousi lämmetessä ohi ykkösen heittämällä.
Vaikka kritiikkiäkin toin esille, en ole millään tavalla sitä mieltä että yksikään olut olisi ollut huono. Osa sopii vain omalle paletilleni paremmin kuin toiset. Toisella ostokerralla hyllyyn näistä jäisi omalla kohdallani 1 ja 3. Kakkosenkin kanssa pitäisi hieman miettiä, mutta nelosta tulen kyllä huomaan vielä joskus jos vain sitä jostain saan käsiini.
Virallisen osion päätteeksi maistelimme myös jokerin eli Coolheadin Infernal Affairsin. Erilaisia stoutin ja sourin sekoituksia olen nähnyt aiemminkin, mutta nyt kun tarjolle tuli Coolheadin versio, olihan sitä maistettava. Sour-osuus oli kypsynyt 12 kuukautta Jim Beam-tynnyreissä kun taas stout oli majaillut Laphroiag-tynnyrissä 21 kuukautta. En oikein arvannut odottaa ihmeempiä oluelta, kunnes touksutellessa tajusin, että tosiaan… 21 kuukautta laphroiag-tynnyrissä. Tuoksu on pelkkää savua, jonka alta pyrkii kynsin hampain riipimään esille hapan marjaisuus.
Maussa toistuu sama kuvio. Ilman Laphroiagia tämä olisi voinut olla jopa oikein kiva tuttavuus. Runkoa ei toisaalta ole hirveästi, joskin sitä olisi varmasti paikannut happamuus. Nyt tätä olutta kiertää pistävä savupeite kuin Gävlen olkipukkia joulukuun lopussa. En saa ollenkaan otetta, mutta se voi johtua myös siitä että palettia on koeteltu jo kovasti ennen tätä olutta. Siltikin tuomio oluelle on jäädä hyllyyn ja olla esimerkki siitä miten kiva idea savustetaan kehnoksi toteutukseksi Laphroiagin kautta. Harmi.
Kokonaisuudessaan tasting-sessio Jukan kanssa oli jälleen huikea. Lisää on luvassa. Se, millaisia isoja oluita seuraavaksi on luvassa, jää nähtäväksi. Tosin kuuluuhan sorin sarjaan vielä osia aina XII asti…
Jukan aatokset oluista voit lukea täältä.
Kielen päällä 