Isot oluet: Isot IPAt vol. I

Isot oluet ovat kiinnostaneet oluen juojia olivat ne sitten ipoja, stoutteja tai soureja. Iso olut voi minulle merkitä montaa asiaa: paljon alkoholia sisältäviä oluita, erilaisilla lisukkeilla tuunattuja oluita tai lajityylissään esimerkillistä olutta. Tällaisia oluita on mukava testata, mutta eritoten vahvoja oluita ei oikein yksin voi maistella.

Kellareita kaivellessani sormeni osuivat Dogfish Headin 120 minutes IPAan. Tämä olut inspiroi minua kutsumaan kylään Helppoa Juotavaa blogin Jukan ja maistelemaan 120 minuutin IPA ja muutama muu vahvempi IPA.

Tämän kertaisessa maistelussa kyse on isoista oluista erityisesti alkoholiprosentin saralla.

120minutes IPAn lisäksi maistelussa olivat mukana referenssioluena Panimo Hiisin mainio Humulus Lupus sekä Emelissen TIPA ja Imperial Iced IPA.

Aloitimme urakkamme referenssioluella. Hiiden Humulus Lupus on 9-volttinen ja IBUja siitää löytyy 88. Tuoksu on karamellinen ja siitä löytyy havuisuutta sekä alkoholia. Tämä lupaa hyvää ja maku onkin todella erinomainen. Omat hatarat muistikuvani olivat, että Humulus Lupuksen runko olisi ollut vähemmän karamellinen ja hieman ohuempi. Tätä ne eivät suinkaan ole.

Humulus Lupus on todella hyvä wanhan kansa West Coast IPA. Mallaspohja on riittävän tuhti ja sieltä nousee karamellisia sekä toffeisia sävyjä tukemaan humalien havuisuutta. Maussa korkea alkoholiprosentti maistuu juuri sopivasti ja alkoholi kuivaa suun jättäen tilaa humalan aromeille siten, että seuraava huikka on aina mielessä. Todella vahvaa suorittamista Hiideltä.

Joisin tätä toisenkin kerran ja todennäköisesti tulenkin juomaan. Tämä olut sopii mainiosti rasvaisten ruokien yhteyteen putsaamaan palettia. Kylmänä olut sopii käteen kuumana kesäpäivänä ja miksei after skin viettoon takan edessä kylmänä talvipäivänä.

Seuraavaksi vuoroon pääsee Emelissen TIPA eli triple IPA. Alkoholiprosentti on tässä oluessa 10 ja katkeroa löytyy 130. Alkuun löydän tuoksusta rusinaa ja jopa taatelia, mutta lämmetessä nämä kallistuvat ehkä vielä kummallisemmin boysenmarjan suuntaan. Tuoksusta mieleen tulee ennemminkin barley wine kuin TIPA. Ylipäänsä itselleni tuoksua sävyttää belgiset vivahteet, jotka voivat nousta maltaista, mutta epäilen niiden nousevan hiivan estereistä. Tätä ei hevillä eikä humpalla uskoisi IPAksi tuoksun perusteella

Katkerot tulevat esiin karpaloisen happamana ja tympeänä. Maku on Humulus Lupuksen jälkeen todella yksitoikkoinen ja IBUt ovat kyllä läsnä, mutta eivät tunnu olevan osa kokonaisuutta. Olut on myös TIPAksi aika makea. Tämä yhdistettynä tympeään humalointiin ei houkuttele nappaamaan huikkia kovinkaan usein.

En keksi miksi tätä joisin uudelleen jos tarjolla on parempia triple ipoja tai ylipäänsä ipoja. Plussaa karamellimaltaisesta mallaspohjasta, joka tosin on omaan makuuni liian makea. Tämä oli aikamoinen pettymys. Emelisse on itselle ollut usein merkki laadusta varsinkin vahvojen oluiden saralla, mutta nyt meni huti.

Jatkamme Emelissellä. Imperial Iced IPA on joukosta tekotapansa puolesta erikoisin. Tämä 10 eri mallasta ja 16 eri humalaa sisältävä IPA on pantu niin normaalisti kuin näitä vahvoja oluita voi panna. Tämän jälkeen olut on kuitenkin jäätislattu.

Pähkinänkuoressa käynyt olut jäädytetään pisteeseen, jossa osa vedestä pysyy jäässä, mutta alkoholia sisältävät osat lipuvat nestemäisenä talteen. Mitä useammin tämän toistaa, sitä vahvempaa tuotetta saat. Käsittääkseni tämä olut on jäätislattu vain kerran.

Yleisin vastaan tullut jäätislattu olut on ollut Icebock, mutta onpa muun muassa suomalainen Coolhead Brew jäätislannut NEIPAnkin. Sen alkoholiprosentti taisi olla 20% luokkaa.

Oluen tuoksusta nousee edellisen Emelissen TIPAn tapaan belgisiä sävyjä. Alkoholi on vahvasti läsnä. Ensimmäisissä nuuhkaisuissa mieleen nousee tervaleijona, joka vaihtuu lämmetessä mämmiin. Sinänsä 16% vahvuutta ei saa selville pelkästään nuuhkimalla.

Odotin todella paljon purevampaa katkeroa. 140 IBUa on jo itsessään paljon ja jäätislauksen pitäisi vahvistaa sen naukkaisua. Katkerot eivät kuitenkaan tulee päälle hyökkäävänä, vaan ainakin itsellä tulevat esille vasta niin sanottuna jälkipolttona, kun siemauksen on saanut käännettyä kohti kurkkua. Jälkipoltto onkin sitten aika tuima.

Makumaailma muutoin on mielenkiintoinen. Alkoholi maistuu ja se kuivattaa lopussa suuta tuoden katkeron poltteen framille ja jättäen jopa hieman petrolisen tuntuman suuhun. Maussa on pientä mämmisyyttä ja nougata eikä se ole ollenkaan niin pistävä tai tunkkainen kuin odotin.

Jälleenjuontiarvoa tälle oluelle on hankala määrittää. Joisin tätä ehkä jälkiruokaoluena. Muu käyttö voisi olla jäätislauksen mahdollisuuksien esittely tai vahvoihin oluisiin vihkiytymättömän kaverin yllättäminen. Kaveriksi tälle oluelle sopisi hyvin sikari tai todella tuhti suklaamousse.

Viimeisenä, mielenkiintoisimpana sekä tunnetuimpana vuoroon tulee Dogfish Headin 120 minutes IPA. Nimensä tämä 17.1% ja 120 IBUa sisältävä olut on saanut humalointitavan mukaan. Olutta keitetään panovaiheessa 120minuuttia ja sitä humaloidaan jatkuvasti koko keiton ajan. Keitossa käytetään korkea alfahappoisia jenkkihumalia, jolla olueen saadaan havuisia sävyjä.

Tuoksua voisi kuvailla sanalla tasapainoinen. Mikään ei viittaa siihen että kyseessä olisi niin vahva olut kuin 120 minutes IPA on. Löydän tuoksusta humalan havuisuutta sekä mallaspohjan tuomaa toffeisuutta. Tuoksu ei ole lähellekään Emelissen TIPAn barley winemaisuutta ja hyvä niin.

Maku on niinikään uskomattoman hyvin tasapainossa. Mallaspohja on tarpeeksi vahva tukemaan vahvaa humalointia ja karamellisuus taittaa alkoholin aromeita taitavasti. Humalointi on myös miellyttävä eikä se ole liikaa framilla vaan tukee kokonaisuutta. Siemauksen jälkeen suuhun jää miellyttävä havuisuus, joka kehottaa ottamaan toisen huikan. Kyseinen olut oli astioitu 30.8.2018 ja siihen nähden humalan aromit olivat vielä todella hyvin tallella.

Olutta juodessa tulee selväksi se, että isoja oluita voi tehdä myös tyylikkäästi niiden olematta falskeja. 120 minutes IPA on kuin turboahdettu west coast IPA, mutta se on silti loppupeleissä juurikin west coast IPA. Näin vahva olut olisi voinut olla monella tapaa överi, mutta huomaan nauttivani tuotteesta todella paljon. Pohdinpa jopa, että mistähän tätä saisi kaappiin lisää.

Tulen toivottavasti juomaan tätä uudestaan tulevaisuudessa. Tämä jos mikä on mainio jälkiruokajuoma tai vahvemman ruskean juoman korvike ”minä ja nojatuoli”-hetkiin.

Neljän IPAn kattauksessa oluet asettuivat suhteellisen helposti seuraavaan järjestykseen:

  1. Dogfish Head – 120 minutes IPA
  2. Panimo Hiisi – Humulus Lupus
  3. Emelisse – Iced Imperial IPA
  4. Emelisse – TIPA

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: