Laskiaispullat – lopputulokset

Päivittyvä blogisarja laskiaispullista ja Runebergin tortuista on päättynyt. Ei siksi, että kaikki hyvät ja tunnetut pullat olisi maistettu, vaan siksi että ei herranen aika yksi ihminen vaan voi tai jaksa syödä pullia ihan näin paljoa!

Pullien taso vaihtelu laidasta laitaan. Osa pullista oli selkeästi enemmän marketteihin tarkoitettu kun taas osa oli taidolla suunniteltu heille, jotka eivät jostain syystä halua syödä kuukauden aikana 20 laskiaispullaa vaan nautiskella yhden hyvän. Tämän vuoksi ranking on tässä jaoteltu kahteen osaan: hyvät peruspullat ja överipullat.

Hyvät peruspullat eivät ehkä kuulosta houkuttelevilta, mutta tarkoituksena on ollut tuoda esille pullat, joita saa laajemmalla jakelulla ja joiden kanssa et voi mennä pieleen. Överipullia saa lähinnä vain yhdestä paikasta ja niissä on niin sanottu oma juttunsa, joka voi jakaa mielipiteitä.

Jokaisen sarjan pullasta myös copypaste alkuperäisestä postauksesta

Överipullat
Cafe Succés – Laskiaispulla mantelilla
Chjoko – Pistaasilaskiaispulla
Kakkupalvelu Pala – Vegaaninen laskiaispulla seesaminsiementahnalla

Hyvät peruspullat
Nurmileipä – Laskiaispulla mantelilla
Kakkugalleria – Laskiaispulla mantelilla
Kanniston Leipomo – Laskiaispulla mantelilla

Cafe Succés – Laskiaispulla mantelilla (ystävänpäiväversio)
Jos pitäisi sanoa mitkä kolme laskiaispullaa ovat saaneet rutosti huomiota, tulee mieleeni Chjoko, Patisseria Teemu Aura ja Succés. Chjokon ja Teemu Auran jälkeen Succésilla on aika tiukat paikat. Tai näin ainakin luulin etukäteen.

Succésin pullalla on kokoa ja näköä. Kermavaahto on ystävänpäivän kunniaksi värjätty pinkiksi, mutta mitään makuja siihen ei ole lisätty. Pulla on toiselta reunalta kiinni toisin kuin missään aiemmin maistetuista.

Kuvat eivät tee pullille oikeutta, koska…. noh kuljetuksessa oli vähän turhaa actionia.

Jo pullan hattua nakertaessa huomaa eron muihin pulliin taikinassa. Siinä on nimittäin maut kohdillaan ja siinä on yllättäen sitkoa. Alkuun tuntuma on yllättävä oudolla tapaa, mutta sitten huomaan että se on aivan tajuttoman hyvä. Tässä on kotikutoista tuntumaa, mutta uudella tasolla. Kaikki olennaiset maut löytyvät ja rakenteessa on jopa jotain omaa. Mahtavaa.

Kermavaahdossa ei ole turhia kikkailuja värin lisäksi, mutta se on todella paksua ja maistuvaa. Makua tasapainottaa maistuva mantelimassa, jota on sopiva määrä taistelemaan sitkoista pullaa vastaan. Taistelusta ei toki sinänsä voi puhua, sillä kokonaisuus on aikalailla sopivassa balanssissa.

Seccésin pulla on överi kokonainen ja makuinen. Se tarvitsee seurakseen kahvin, mutta överi-levelit eivät ole Chjokon tasoa, onneksi. Todella hyvä pulla.

Chjokon suklaalaskiaispulla ja pistaasilaskiaispulla
Nonni, nyt ollaan hypepullien äärellä. Ja samalla myös innovatiivisimpien pullien edessä. Edellisellä kerralla kun kävimme Chjokon pullia metsästämässä, olimme armottomasti myöhässä ja jouduimme tyytymään Café Papun pulliin, joista onkin alempana ”kokemuksia” kirjoitettuna.

En itse ollut noutamassa pullia, mutta pelastava enkeli kävi viipottamassa pullat Krunikasta talteen. Eikä siitäkään reissusta jännitys puuttunut. Paikan päälle saavuttuaan huomasi pullatrokarini, että viikon erikoispullahylly oli tyhjä. Ilmeisesti paikan omistaja oli huomannut huolestuneen katseen ja kertoi kysymättä, että erikoispullissa kestää noin 10 minuuttia. Pullia tehdään kuulemma todella rajattu erä ja kaikki pullat myydään loppuun alta aikayksikön. Tiskin takaa kerrottiin, että myös SOK oli kysynyt pullia kauppoihin myyntiin, mutta koska Chjoko on ensisijaisesti suklaakauppa, ei tilaa tai resursseja ole tuottaa pullia kauppoihin saakka.

Viikon erikoismaksu oli pistaasi. Erikoispullan lisäksi mukaan lähti tämän vuoden hittipulla eli suklainen laskiaispulla.

Kummatkin pulla omasivat samanlaisen täyteläisen hyvällä tapaa kotikutoisen makuisen pullan, jossa oli kardemummaakin mukana. Taikina oli sopivalla tavalla kostea, joskin erikoispullan tuoreuden maistoi.

Chjokon viikon erikoispullassa, on sitten väännetty kaikki nupit kaakkoon ja yli yhdentoista. Pullassa on suklaapullasta tuttu täyteläisen paksu ja kuohkea kermavaahto, jota ryydittää valkosuklaa. Sen lisäksi pullaan on turboahdettu pistaasia pähkinä ja tahnan muodossa. Lisäksi pullan sydämenä sykkii vadelmahillo sydän. Vaikka komponentteja on yksi enemmän kuin överissä suklaisessa laskiaispullassa, on tämä paremmin tasapainossa. Pistaasitahna tuo raikkautta ja jopa hieman kirpeyttä vadelman kanssa. Pistaasipähkinän palaset tuovat tekstuuria ja rapeutta. Itse pidän pistaasista ja tämä on sen kertaluokan erikoispulla, että ei voi muuta sanoa kuin hattua nostta (toim. huom. Mentula quote best).

Hyvät ihmiset, jos laskiaispullissa pitää olla jotain erikoista, niin näistä sitä löytyy. Ostakee!

Kakkupalvelu Palan vegaaniset laskiaispullat
Katajanokalta löytyvä Pala on hieman syrjässä keskustan menomestoista ja vilskeestä. Sohjossa liukastellenkaan Palaan ei kuitenkaan loppupeleissä kävele varttia kauempaa edes Punavuoresta. Pala on tilana pieni ja esillä on paljon kovia pintoja, joka saa kahvilatilan tuntumaan hieman kolkolta. Toisaalta kahviosta näkee suoraan keittiön puolelle ja kahvittelun lomassa voi katsoa kun Palan herkut valmistuvat.

Paikalle meidät toivat Palan laskiaispullat, joita on kehuttu niin netissä kuin livenäkin. ”Kaikki Palan tuotteet ovat vegaanisia, pähkinättömiä, mantelittomia ja soijattomia, mutta eivät missään nimessä mauttomia!” kertoo Palan nettisivut. Ja tässä olikin se twisti miksi Palaa kehutaan. Vegaaniset pullat sisältävät lisäksi mantelin sijaan seesaminsiemenistä tehdyn tahnan.

Otimme seesamitäytteisen sekä vadelmahillotäytteisen pullan maistiin.

Päällisin puolin eroa ei huomaa ja aivan totta puhuakseni unohdin, että kyseessä on vegaaninen paikka. Mausta sitä ei nimittäin huomaisi kovin helposti.

Pullat ovat rakenteeltaan hyviä. Ei kuivia känttyjä, muttei turhan kosteitakaan. Taikinassa on kardemummaa ja se on sopivan kuohkeaa. Kermavaahto on todella kevyt ja jopa ilmava, mutta siinä on makua. Maku ei ole esanssinen eikä liian makea, vaan juuri hyvä.

Seesaminsiementahna voi kuulostaa oudolta, mutta tässä pullassa mieleeni tulee heti suklaa. Tarkalleen ottaen yritän saada päähäni mikä tummasuklaaleivos mieleeni tulee kun maistan seesaminsiementahnaa. Joka tapauksessa tahna ajaa asiansa, todella hyvin. Maut ovat balanssissa ja vaikka manteli-kerhossa olenkin, tästä pullasta en ala valittamaan.

Hyvät peruspullat
Nurmileipä – Laskiaispulla mantelilla
Kakkugalleria – Laskiaispulla mantelilla
Kanniston Leipomo – Laskiaispulla mantelilla

Nurmileipä laskiaispullat
Nurmileivän pullat eroavat jo ulkonäöltään aiemmista. Kaupasta löytyvästä pakkauksesta löytyy pullat molemmilla täytteillä. Päällä ei ole sokerihuntua tai rustiikkista kuviota vaan rouheasti raesokeria.

Pullat itsessään ovat aika tiiviitä, joskin taikinassa on jäljellä kosteutta. Täytteiden, kermavaahdon ja pullan suhde on hyvä eikä mikään jyrää toista. Pulla itsessään on todella kotikutoisen makuinen. Jään kaipaamaan kardemummaa, jota oli Gateaun pullassa.

Kermavaahto on molemmissa pullissa maistuvin kolmesta tähän asti maistellusta. Se ei ole mitään kevyttä suussa sulavaa mallia vaan tuhtia ja rasvaista. Jos tätä olisi ollut sama määrä kuin Gateaun laskiaispullissa, olisi yksi pulla ollut kova pala purtavaksi.

Nurmileivän mantelimassa on myös tähän asti maistuvin ja sitä on sopivasti. Hillokaan ei tuo mieleen purkkikamaa vaan on maistuva joskin omaan makuun hieman makea.

Kokonaisuutena Nurmileivän pullat tuovat mieleen mummolan tai äidin tekemän kotikutoiset laskiaispullat. Ei mitään turhia kikkailuja.

Kakkugallerian laskiaispullat
Kakkugallerialla on ollut paikka mielessäni vuodesta 2011 lähtien. Tuolloin SYL:n hallituksessa ollessani muistaakseni viestintäsihteeri Riitta johdatti pienin askelin kakkugallerian saloihin. Nimensä mukaisesti kakkuja, mutta myös laajalla skaalalla muita leivoksia tekevä leipomo onkin ollut Tapiolan jalokiven Kaisan Cafén lisäksi vakiokakkumestani.

Kakkugallerian pullat eivät omaa Chjokon tai Kakkupalvelun Palan tapaan erikoisuuksia sinänsä. Pullat ovat kooltaan maltilliset, mutta eivät missään nimessä pienet. Ulkomuodosta tulee mieleen kotonatehdyt pullat joskin vaahto on hieman kauniimpi. Halkaistussa kuvassa näyttää siltä, että sekä mantelimassa että hilloa olisi vähän, mutta maussa sitä ei huomaa

Taikinassa maistuu kardemumma ja pullat ovat rakenteeltaan kivan kosteahkoja. Kermavaahto on mauaksta ja aika paksua, nam nam. Vaikka massaa ja hilloa näyttää olevan ohuelti, maistuvat ne todella hyvin ja maut ovat muutenkin tasapainossa. Mantelimassa on todella hyvää.

Kakkugallerian pullat ovat kotikutoisen makuisia, mutta voisi todeta, että nämä ovat kotikutoisia potenssiin kaksi. Todella hyvä pulla ja tasapainoiset maut ovat hyvät ja tähän saakka voisi sanoa, että niin sanotuista peruspullista nämä ovat parhaat. Vielä kun Kakkugalleria on sopivan lähellä, tulee sieltä varmasti ostettua tulevina vuosina pullia useamminkin.

Kanniston leipomo – Laskiaispulla mantelilla
Kanniston pullat ovat nauttineet monien suosiota ja sain viimein niitä käsiini lähikaupasta. Pulla itsessään on kaunis ja päällä olevat mantelilastut nostavat odotuksia. Pullaa ei myöskään ole pilattu turhan suurella koolla.

Taikinasta maistuu kaikki oleellinen kardemumma mukaan lukien, mutta pulla on ehkä hitusen kuiva. Muuten rakenne on kiva, mutta menee aikalailla keskikastiin. Kermavaahto on maistuva, mutta ei tajunnan räjäyttävä. Mitään kikkailuja ei pullasta muutenkaan löydy. Tämä menee niin sanottuun peruspulla-kategoriaan, jossa on jo nyt aika paljon kilpailua.

Mantelimassa maistuu hyvin ja siihen on saatu makua. Pullan tiivis rakenne kuitenkin syö tilaa kermavaahdolta ja mantelimassalta.