Laskiaispullat
1. Cafe Succés – Laskiaispulla mantelilla
2. Chjoko – Pistaasilaskiaispulla
3. Kakkupalvelu Pala – Vegaaninen laskiaispulla seesaminsiementahnalla
4. Nurmileipä – Laskiaispulla mantelilla
5. Cafe Succés – Laskiaispulla hillolla
6. Kakkupalvelu Pala – Vegaaninen laskiaispulla vadelmahillolla
7. Kakkugalleria – Laskiaispulla mantelilla
8. Kakkugalleria – Laskiaispulla vadelmahillolla
9. Chjoko – Suklainen laskiaispulla
10. Kanniston Leipomo – Laskiaispulla mantelilla
11. Patisserie Teemu Aura – Vegaaninen laskiaispulla hillolla
12. Leipomo Rosten – Laskiaispulla mansikkahillolla
13. Nurmileipä – Laskiaispulla hillolla
14. Gateau – Laskiaispulla mantelilla
15. Patisserie Teemu Aura – Laskiaispulla mantelilla
16. Gateau – Vegaaninen laskiaispulla hillolla
17. Fazer – Laskiaispulla mantelilla
18. Cafe Papu – Laskiaispulla vadelmahillolla
Runebergin tortut
1. Kakkugalleria
2. Patisserie Teemu Aura
3. Nurmileipä
4. Rosten
5. Anton & Anton
– Roundin Runebergin donitsi
Runebergin torttujen ja laskiaispullien aika alkaa kaupoissa ja leipomoissa vuoden vaihteen jälkeen. Vaikka makeat jutut eivät olekaan oma suurin intohimoni kohde, maistuvat kyseiset leivokset enemmän kuin hyvin varsinkin kahvin kanssa.
Tänä vuonna päätin skriivailla ylös eteen osuvien pullien ja torttujen ominaisuuksia ja jopa tehdä hieman listausta paremmuudesta.
Cafe Succés – Laskiaispulla mantelilla (ystävänpäiväversio)
Jos pitäisi sanoa mitkä kolme laskiaispullaa ovat saaneet rutosti huomiota, tulee mieleeni Chjoko, Patisseria Teemu Aura ja Succés. Chjokon ja Teemu Auran jälkeen Succésilla on aika tiukat paikat. Tai näin ainakin luulin etukäteen.
Succésin pullalla on kokoa ja näköä. Kermavaahto on ystävänpäivän kunniaksi värjätty pinkiksi, mutta mitään makuja siihen ei ole lisätty. Pulla on toiselta reunalta kiinni toisin kuin missään aiemmin maistetuista.
Kuvat eivät tee pullille oikeutta, koska…. noh kuljetuksessa oli vähän turhaa actionia.
Jo pullan hattua nakertaessa huomaa eron muihin pulliin taikinassa. Siinä on nimittäin maut kohdillaan ja siinä on yllättäen sitkoa. Alkuun tuntuma on yllättävä oudolla tapaa, mutta sitten huomaan että se on aivan tajuttoman hyvä. Tässä on kotikutoista tuntumaa, mutta uudella tasolla. Kaikki olennaiset maut löytyvät ja rakenteessa on jopa jotain omaa. Mahtavaa.
Kermavaahdossa ei ole turhia kikkailuja värin lisäksi, mutta se on todella paksua ja maistuvaa. Makua tasapainottaa maistuva mantelimassa, jota on sopiva määrä taistelemaan sitkoista pullaa vastaan. Taistelusta ei toki sinänsä voi puhua, sillä kokonaisuus on aikalailla sopivassa balanssissa.
Seccésin pulla on överi kokonainen ja makuinen. Se tarvitsee seurakseen kahvin, mutta överi-levelit eivät ole Chjokon tasoa, onneksi. Todella hyvä pulla, johon päättää tämä täysin käsistä levinnyt maistelu.
Seuraavan kerran laskiaispullia sitten joskus tulevaisuudessa.
Kanniston leipomo – Laskiaispulla mantelilla
Kanniston pullat ovat nauttineet monien suosiota ja sain viimein niitä käsiini lähikaupasta. Pulla itsessään on kaunis ja päällä olevat mantelilastut nostavat odotuksia. Pullaa ei myöskään ole pilattu turhan suurella koolla.
Taikinasta maistuu kaikki oleellinen kardemumma mukaan lukien, mutta pulla on ehkä hitusen kuiva. Muuten rakenne on kiva, mutta menee aikalailla keskikastiin. Kermavaahto on maistuva, mutta ei tajunnan räjäyttävä. Mitään kikkailuja ei pullasta muutenkaan löydy. Tämä menee niin sanottuun peruspulla-kategoriaan, jossa on jo nyt aika paljon kilpailua.
Mantelimassa maistuu hyvin ja siihen on saatu makua. Pullan tiivis rakenne kuitenkin syö tilaa kermavaahdolta ja mantelimassalta.
Fazer – Laskiaispulla Mantelilla
Jo ulkonäöltään pelkistetty pulla ei anna odottaa ihan hirveitä maultakaan, mutta olen positiivisesti latautunut. Tomusokeri pinnalla on toiminut joissain pullissa hyvin. Halkaistuani pullan pelot saavat lisää nostetta, sillä pullan hattuhan on ontto! Ehkä tämä oli ns. sunnuntaikappale.
Ekat haukut pullaan paljastavat kuitenkin, että kyseessä ei ole sunnuntaikappale, sillä koneet eivät tee sunnuntaikappaleita. Pulla maistuu teolliselta, tylsältä ja optioimidulta. Tämä pulla huokuu teollisen prosessin nopeutta ja tasalaatuisuutta. Se on tylsä. Mitkään maut eivät tule yli tai varsinaisesti pilaa kokonaisuutta, mutta tästä kokonaisuudesta on aika hankala sanoa mitään, sillä se on todella pliisu.
Taikina on tiivis ja kuiva. Kermavaahto on kuin purkista otettu, mutta hieman mauttomampi. Mantelimassa ei maistu kokonaisuudessa juuri yhtään.
Kakkugallerian Runebergin torttu
Kakkugallerian Runebergin torttu on linjassa laskiaspullien kanssa: ei turhia kikkailuja. Tortut ovat väriltään hieman vaaleampia kuin aiemmat ja vadelmahilloa on levitetty runsaasti.
Eron tuntee kuitenkin maussa. Pullien rakenne on napakka. Kosteutta on ehkä hieman turhan vähän eikä pullia ole kostutettu punssiin tai rommiin. Pullien taikina on kuitenkin todella hyvä. Taikinassa maistuu kaikki mikä pitääkin ja se on suutuntumaltaan rouhea, ei mössöinen eikä kuiva. Kahvin kanssa tämä torttu on maistuvin.
Runebergin tortuissa on aiemmin ollut hieman ongelmana joko se, että kostuketta ei ole tai sitä on liikaa. Kakkugallerian tortuista uupuu punssinen potku, mutta sen korvaa vallan hyvä tuntuma taikinassa ja tasapainossa oleva vadelmahillo ja kuorrute. Perustoruista selkeästi parasta suoritusta.
Jos näissä olisi punssin potku, olisivat nämä suorastaan taivaallisia.
Kakkugallerian laskiaispullat
Kakkugallerialla on ollut paikka mielessäni vuodesta 2011 lähtien. Tuolloin SYL:n hallituksessa ollessani muistaakseni viestintäsihteeri Riitta johdatti pienin askelin kakkugallerian saloihin. Nimensä mukaisesti kakkuja, mutta myös laajalla skaalalla muita leivoksia tekevä leipomo onkin ollut Tapiolan jalokiven Kaisan Cafén lisäksi vakiokakkumestani.
Kakkugallerian pullat eivät omaa Chjokon tai Kakkupalvelun Palan tapaan erikoisuuksia sinänsä. Pullat ovat kooltaan maltilliset, mutta eivät missään nimessä pienet. Ulkomuodosta tulee mieleen kotonatehdyt pullat joskin vaahto on hieman kauniimpi. Halkaistussa kuvassa näyttää siltä, että sekä mantelimassa että hilloa olisi vähän, mutta maussa sitä ei huomaa
Taikinassa maistuu kardemumma ja pullat ovat rakenteeltaan kivan kosteahkoja. Kermavaahto on mauaksta ja aika paksua, nam nam. Vaikka massaa ja hilloa näyttää olevan ohuelti, maistuvat ne todella hyvin ja maut ovat muutenkin tasapainossa. Mantelimassa on todella hyvää.
Kakkugallerian pullat ovat kotikutoisen makuisia, mutta voisi todeta, että nämä ovat kotikutoisia potenssiin kaksi. Todella hyvä pulla ja tasapainoiset maut ovat hyvät ja tähän saakka voisi sanoa, että niin sanotuista peruspullista nämä ovat parhaat. Vielä kun Kakkugalleria on sopivan lähellä, tulee sieltä varmasti ostettua tulevina vuosina pullia useamminkin.
Musta Hevonen: Roundin Vegaaninen Runebergin torttu donitsi
Okei, kyseessä ei ole oikea Runebergin torttu eikä sitä sellaisena arvostella. Matkallani kohti Otaniemeä ja Fat Lizardin taproomin bourbon-maistelua kohtasin Olarin Panimon Hannan ja Villen, jotka pistäytyivät Roundissa noutamassa donitseja. Olin aiemmin kokeillut Roundin vanhaan taikinaan perustuvat donitsit ja tuolloin taikina ei vakuuttanut. Vegaaniutta ei sinänsä huomannut, mutta donitsit itsessään olivat aika kehnot.
Taikina on monta kertaa parempi kuin aiemmin maistamani ja sitä ei ainakaan allekirjoittanut erota ei-vegaanisista. Itse täytteet tai paremminkin pääliset ovat täysin sitä mitä voisi odottaa jos joku keksii laittaa donitsin päälle runebergin tortun täytteitä. En oikein tiedä mitä odotin, mutta sain todennäköisesti juuri sitä. Roundin muut donitsit ovat todella paljon parempia kuin tämä Runebergin versio. Ei tämä huono ole, mutta huonoin Roundilta maistamani donitsi.
Chjokon suklaalaskiaispulla ja pistaasilaskiaispulla
Nonni, nyt ollaan hypepullien äärellä. Ja samalla myös innovatiivisimpien pullien edessä. Edellisellä kerralla kun kävimme Chjokon pullia metsästämässä, olimme armottomasti myöhässä ja jouduimme tyytymään Café Papun pulliin, joista onkin alempana ”kokemuksia” kirjoitettuna.
En itse ollut noutamassa pullia, mutta pelastava enkeli kävi viipottamassa pullat Krunikasta talteen. Eikä siitäkään reissusta jännitys puuttunut. Paikan päälle saavuttuaan huomasi pullatrokarini, että viikon erikoispullahylly oli tyhjä. Ilmeisesti paikan omistaja oli huomannut huolestuneen katseen ja kertoi kysymättä, että erikoispullissa kestää noin 10 minuuttia. Pullia tehdään kuulemma todella rajattu erä ja kaikki pullat myydään loppuun alta aikayksikön. Tiskin takaa kerrottiin, että myös SOK oli kysynyt pullia kauppoihin myyntiin, mutta koska Chjoko on ensisijaisesti suklaakauppa, ei tilaa tai resursseja ole tuottaa pullia kauppoihin saakka.
Viikon erikoismaksu oli pistaasi. Erikoispullan lisäksi mukaan lähti tämän vuoden hittipulla eli suklainen laskiaispulla.
Kummatkin pulla omasivat samanlaisen täyteläisen hyvällä tapaa kotikutoisen makuisen pullan, jossa oli kardemummaakin mukana. Taikina oli sopivalla tavalla kostea, joskin erikoispullan tuoreuden maistoi.
Ensiksi maistettu suklainen pulla tarjosi pullan lisäksi todella täyteläisen suklaisen kermavaahdon. Paksu vaahto oli ahdettua täyteen suklatta, mutta hyvällä maulla. Tämä jos mikä on överipulla. Vadelmahillo ei pääse täysin oikeuksiinsa suklaatsunamin alta, mutta toimii hyvin kokonaisuudessa. Kermavaahto on tehty todennäköisesti niin sanotusti real deal kermasta eikä ole light-versioita nähnytkään, koska vaahto on todella tuhti kuitenkin olematta flätti tai pelkkää voita. Todella mahtava pulla hype-överi-kategoriassa, mutta hieman liian tuhti suklaisuus.
Seuraavassa, viikon erikoispullassa, onkin sitten väännetty kaikki nupit kaakkoon ja yli yhdentoista. Pullassa on suklaapullasta tuttu täyteläisen paksu ja kuohkea kermavaahto, jota ryydittää valkosuklaa. Sen lisäksi pullaan on turboahdettu pistaasia pähkinä ja tahnan muodossa. Lisäksi pullan sydämenä sykkii vadelmahillo sydän. Vaikka komponentteja on yksi enemmän kuin överissä suklaisessa laskiaispullassa, on tämä paremmin tasapainossa. Pistaasitahna tuo raikkautta ja jopa hieman kirpeyttä vadelman kanssa. Pistaasipähkinän palaset tuovat tekstuuria ja rapeutta. Itse pidän pistaasista ja tämä on sen kertaluokan erikoispulla, että ei voi muuta sanoa kuin hattua nostta (toim. huom. Mentula quote best).
Hyvät ihmiset, jos laskiaispullissa pitää olla jotain erikoista, niin näistä sitä löytyy. Ostakee!
Rostenin Runebergin torttu
Rostenin Runebergin torttu jatkaa samaa linjaa laskiaispullien kanssa. Torttu on rakenteeltaan perinteinen, ei turhia kikkailuja. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että kostukkeena ei ole punssia saati rommia Nurmileivän tapaan.
Koostumus on aika napakka, monen muun mielestä tämä lienee aika lähellä ideaalia kosteustasoa, mutta omaan suuhuni kosteutta voisi olla hieman lisää. Pullan päälisten makeus on sopivassa tasapainossa, mutta hiemankaan kuivakan tortun kanssa ne jäävät paksun taikinakerroksen jalkoihin. Me, jotka syömme tortusta ensin hieman pohjaa pois ennenkuin käymme päällimmäisen kerroksen kimppuun, saamme kuitenkin nauttia aika tylsästä tortusta.
Taikinassa ei sen kummemin ole myöskään rapeita mantelin palasia tai muutakaan selkeästi erottuvaa maustetta tai elementtiä. Tällaisia torttuja on 13 tusinassa. Ja se onkin ihan hyvä tusina, mutta verrattuna laskiaispullien puolella vallitsevaan tykitykseen, on Runeberg aika tasaharmaata tallaamista.
Leipomo Rostenin laskiaispullat
Viime vuoden suosikkipullat saatiin vasta tässä vaiheessa kokeiluun. Kyseisiä pullia on näkynyt sinänsä houkuttelevaan -30% ja -60% hintaan, mutta hieman vanhojen pullien arviointi ei liene ihan tasa-arvoista. Tai ainakin kokemus voi olla aika kauhea kuten Café Papun toivotttavasti vanhat pullat osoittivat.
Rostenin pullat eivät päälle päin näytä silmiä hivelevältä. Makumuisto viime vuodelta on kotikutoinen, mutta tasalaatuinen. Nämä attribuutit nousevat mieleen myös tänä vuonna. Raesokeri ja paksu ”hattu” tuovat mieleen kotona tarjotut pullat. Kermavaahtoa on pullaan nähden näennaisesti vähän, mutta tasapaino on toimiva. Kermasta nauttivat eivät näistä tule pitämään.
Hillona pullassa ei perinteisestä poiketen ole vadelmahilloa vaan mansikkahilloa. Hieman yllättävää, jopa outoa, mutta toimivaa. Mikään mindblowing tämä muutos ei ole, mutta ei hillo tätä pullaa pilaakaan. Hillo itsessään on tasapainossa, ei liian makea, ei esanssinen, mutta ei mautonkaan.
Alempana olenkin kirjoitellut aika monesti kardemummasta taikinassa. Ja kirjoitan nytkin. Sitä nimittäin ei ole tai on liian vähän. Omaan suuhuni pullan taikina tarvitsee kardemummaa tasapainottamaan muita makeita elementtejä. Kardemumma myös voi nostaa kokonaisuutta muuten jos jokin osa-alue laahaa.
Viime vuoden suosikkipulla ei tämän vuoden skabassa nouse kärkisijoille. Se ei ole huono. Markettipullista tämä on varmastikin paras tänä vuonna. Kuitenkin tässä seurassa pienetkin asiat tekevät eron ja Rostenin sinänsä tasainen suoritus vaatisi jonkin wau-elementin.
Anton & Anton Runebergin torttu
Anton & Anton on tunnettu laadukkaista tuotteistaan ja itsekin olen sieltä noutanut kalaa, lihaa sekä leipiä. Nyttemmin Anton & Antoneihin on myös ilmestynyt Powered by Pien olutkaappeja, joihin oluen maahantuoja Pien kuratoi sisältöä. Itse nappasin mukaan NEIPAn, koska miksi ei.
Vaikka matka Anton & Antonille ei taittunut oluen tai edes Runebergin tortun vuoksi, otimme molempia mukaan. Laskiaispullat olivat loppuneet, mutta onneksi tähän täysin tieteelliseen ja non-biased testiin ovat tervetulleet myös Runebergin tortut.
Odotukset olivat korkealla, sillä paljon huonoja asioita en ole Anton & Antonilta ostanut. Torttu näyttää oikein hyvältä ja ei tunnu liian kostealta. Liian kuivaltakaan torttu ei tunnu. Se mikä jää jo pelkästään tuoksun perusteella puuttumaan on punssi. Torttu ei tuoksahda alkomaholilta ollenkaan vaikka odotan, että pullasta nousisi vieno punssin aromi kuin rapujuhlista palaavan suomenruotsalaisen huulilta.
Itseasiassa torttu ei oikein herätä minkäänlaisia tunteita. Jos jotain pitäisi sanoa, torttu on rakenteen puolesta hieman kuivan puolella, mutta maku on todella peruskauraa eikä siinä ole mitään koukkua. Punssin puutteesta tulee miinuksia ja toisin kuin yleensä tämä alkoholin puute pyyhkii kaikki muistijäljet tortusta. Melkein toivon, että tortussa olisi jotain vikaa, jotta siitä osaisi sanoa edes jotain negatiivista.
Rakenne on todella konsistentti, joka tässä tapauksessa ei ole pelkästään hyvä asia. Odotan, että tortussa olisi hienoisia palasia mantelia tai että se olisi maustettu tujummin. Nyt torttu on vain rakenteeltaan ihan hyvää massaa.
Perus ok- torttu, mutta en ostaisi tätä, koska kaipaan edes jotain särmää torttuuni.
Cafe Papun laskiaispulla
Olen pohtinut, että löytyykö kausipullien joukosta oikeasti edes huonoa suoritusta. Laskiaispulla ja Runbergin tortut ovat niin sanottua peruskauraa suomalaisille. Loistavan Palan jälkeen meidän oli tarkoitus testata lauantain kunniaksi vielä Chjokon laskiaispullat, mutta ne olivat myyty loppuun. Samoin viereisen Anton & Antonin pullat olivat lauantailta loppu.
Matkalla eteen sattunut Cafe Papu tarjosi kuitenkin pullan nälkäisille (oikeasti tämä on pullahulluutta) päivän viimeisen laskiaispullan. Mutta olisi kyllä saanut jäädä tarjoamatta.
Pulla näyttää hyvältä, mutta kuten sanonta kuuluu ”moni laskiaispulla päältä kaunis”. Kun alamme – tai yritämme alkaa leikkaamaan – pulla kahtia, huomaamme että pullahan on kivi kova. Pullan kansi on kuin pataleivästä repäisty ja varomattomalla hieroutuu suunpielet verille sahalaitaisen kannen kanssa.
Itse pulla ei myöskään vakuuta. Kermavaahto maistuu todella kummalliselta ja tuo mieleen oluen virhemaun, joka tuo olueeseen voin maun ja tuoksun. Tämä diacetylistä johtuva virhemaku on todella epämiellyttävä oluessa eikä tätä oikein pullassakaan voi kehua. Tarkemmin makusteltuna kermavaahdossa on hienoinen kuori ja itse vaahdossa joko vaniljasokeria tai vanilja-aromia sen verran, että maku on outo ja keinotekoinen.
Itse pulla on kuiva. Yrittäessäni haukata pullasta palasta pieni liike vaan murentaa pullan siten että siitä lohkeaa kuiva käntty suuhuni. Tämä pulla jää kesken.
Joko pulla on tehty kampakeraamisella kaudella tai sitten leipurilla ei ole niin sanotusti hirveästi kiinnostanut. Ei jatkoon. Hyi hyi.
Kakkupalvelu Palan vegaaniset laskiaispullat
Katajanokalta löytyvä Pala on hieman syrjässä keskustan menomestoista ja vilskeestä. Sohjossa liukastellenkaan Palaan ei kuitenkaan loppupeleissä kävele varttia kauempaa edes Punavuoresta. Pala on tilana pieni ja esillä on paljon kovia pintoja, joka saa kahvilatilan tuntumaan hieman kolkolta. Toisaalta kahviosta näkee suoraan keittiön puolelle ja kahvittelun lomassa voi katsoa kun Palan herkut valmistuvat.
Paikalle meidät toivat Palan laskiaispullat, joita on kehuttu niin netissä kuin livenäkin. ”Kaikki Palan tuotteet ovat vegaanisia, pähkinättömiä, mantelittomia ja soijattomia, mutta eivät missään nimessä mauttomia!” kertoo Palan nettisivut. Ja tässä olikin se twisti miksi Palaa kehutaan. Vegaaniset pullat sisältävät lisäksi mantelin sijaan seesaminsiemenistä tehdyn tahnan.
Otimme seesamitäytteisen sekä vadelmahillotäytteisen pullan maistiin.
Päällisin puolin eroa ei huomaa ja aivan totta puhuakseni unohdin, että kyseessä on vegaaninen paikka. Mausta sitä ei nimittäin huomaisi kovin helposti.
Pullat ovat rakenteeltaan hyviä. Ei kuivia känttyjä, muttei turhan kosteitakaan. Taikinassa on kardemummaa ja se on sopivan kuohkeaa. Kermavaahto on todella kevyt ja jopa ilmava, mutta siinä on makua. Maku ei ole esanssinen eikä liian makea, vaan juuri hyvä.
Seesaminsiementahna voi kuulostaa oudolta, mutta tässä pullassa mieleeni tulee heti suklaa. Tarkalleen ottaen yritän saada päähäni mikä tummasuklaaleivos mieleeni tulee kun maistan seesaminsiementahnaa. Joka tapauksessa tahna ajaa asiansa, todella hyvin. Maut ovat balanssissa ja vaikka manteli-kerhossa olenkin, tästä pullasta en ala valittamaan.
Vadelma-versio on todella hyvä myös. Muuten pulla on samanlainen, mutta seesamitahnan tilalla on vadelmaa. Sekin on tavallista maistuvampaa. Maku ei ole ällön makea eikä liian kirpeä, vaan juuri hyvä. Vadelma ei myöskään jyrää hentoa vaahtoa vaan kulkee sen kanssa käsi kädessä kuin taloon autioon. Mutta aivovaurioon nämä pullat eivät minua saa, vaan hykertelemään tyytyväisenä. Parhaat so far.
Nurmileipä laskiaispullat ja Runebergin torttu
Nurmileivän pullat eroavat jo ulkonäöltään aiemmista. Kaupasta löytyvästä pakkauksesta löytyy pullat molemmilla täytteillä. Päällä ei ole sokerihuntua tai rustiikkista kuviota vaan rouheasti raesokeria.
Pullat itsessään ovat aika tiiviitä, joskin taikinassa on jäljellä kosteutta. Täytteiden, kermavaahdon ja pullan suhde on hyvä eikä mikään jyrää toista. Pulla itsessään on todella kotikutoisen makuinen. Jään kaipaamaan kardemummaa, jota oli Gateaun pullassa.
Kermavaahto on molemmissa pullissa maistuvin kolmesta tähän asti maistellusta. Se ei ole mitään kevyttä suussa sulavaa mallia vaan tuhtia ja rasvaista. Jos tätä olisi ollut sama määrä kuin Gateaun laskiaispullissa, olisi yksi pulla ollut kova pala purtavaksi.
Nurmileivän mantelimassa on myös tähän asti maistuvin ja sitä on sopivasti. Hillokaan ei tuo mieleen purkkikamaa vaan on maistuva joskin omaan makuun hieman makea.
Kokonaisuutena Nurmileivän pullat tuovat mieleen mummolan tai äidin tekemän kotikutoiset laskiaispullat. Ei mitään turhia kikkailuja.
Nurmileivän Runebergin torttu on rommilla kostutettu. Aika suurehkon tortun ulkoisesti muista eroava tekijä on vaaleanpunainen sokerikuorrute. Maussa päällimmäisenä on kuitenkin todella rohkea rommisuus, joka itseasiassa sopii Runbergin tortun taikinan mausteisuuteen hyvin ja leikka hillon ja sokerikuorrutteen makeutta. Tätä lisää.
Itse torttu on kuitenkin rakenteeltaan liian kostea. Varovainen haukku ulkoreunalta tuntuu vielä mukavan kosteahkolta, mutta puraisu syvemmälle torttuun paljastaa että rakenne on kauttaaltaan enemmänkin märkä kuin kostea. Rakenne muuttuu suussa mössömäiseksi ja mukava rommisuus ei oikein tähän kokonaisuuteen enää taivu.
Rommia on niin että jopa kapteeni Haddock kiittelisi, mutta rakenne on yhtä kostea kuin sama herra aallonpohjassa.
Gateau laskiaispullat
Jo useamman vuodean ajan Gateu ja varsinkin kampin sekä Ruoholahden toimipisteet ovat toimineet näppäränä mestana hakea vikkelästi leivokset ja leivät. Gateau tarjoaa myös hyviä ja maistuvia vegaanisia leivoksia. Tästäpä syystä jälleen nappasin ohikulkumatkalla laskiaispullat messiin. Valitettavasti Runebergin tortut olivat jo tehneet kauppansa ennen kuin ehdin mestoille.
Mukaan tarttui perinteinen pulla mantelitäytteellä ja vegaaninen hillotäytteellä.
Vegaaninen pulla oli pitkulainen muodoltaan. Välissä oli kaiketi kookoskermavaahto, joka oli maultaan aika mitäänsanomaton, ei makeutta vaikka olikin kuohkeaa. Välissä oleva hillo vaikutti aikalailla perinteiseltä lettuhillolta ja jyräsi sekä pullan että kermavaahdon maun. Itse pulla ei ollut kuiva jossei kovin kosteakaan. Taikinassa oli käytetty kardemummaa mukavasti ja se maistuikin sopivasti. Pulla itsessään aika perus ok miinus-tasoa.
Perinteinen pulla oli kuorrutettu näyttävästi kermavaahdolla. Kermavaahtoa oli sen verran, että sitä piti syödä erikseen vähemmäksi pullan hatun kanssa, jotta mantelimassasta ja pullasta sai makuja irti. Siltikin mantelimassa jäi täysin jalkoihin. Mantelitäytettä oli erittäin säästeliäästi ja ohu pullan pohja jäi sekin kermavaahtopommin jyrinän alle. Pullassa oli käytetty vegaanisen pullan tapaan kardemummaa kiitettävästi ja siitä pojot. Jos kermavaahto on juttusi, niin tässä pullassa sitä on ja rutkasti.
Pienen miinuksen pullat saivat maisteluseuraltani pienistä hatuista. Pullien kannet olivat ohuet ja pulla itsessään toimi pohjana täytteille ja jäi täysin sivurooliin. Harmi, koska pullahan oli oikein hyvä.
Patisserie Teemu Aura – 2x laskiaispullat ja runebergin torttu
Teemu Auran pullia ja torttuja on hehkutettu nyt omissa someissani ja piireissäni ainakin parisen vuotta. Siispä kun kausi tänä vuonna alkoi, suuntasin ensimmäisenä kohti Hakaniemeä ja herra Auran leivoksia.
Pienen Töölönlahden ympäri kierron jälkeen oli aika maistella pullat. Pullien puolustukseksi pitää tässä vaiheessa sanoa, että tiputin molemmat laskiaispullat laatikossa. Sinällään makuun vaikuttavia katastrofeja ei tästä seurannut, mutta kuvat jäivät ottamati.
Teemulta maistossa olivat vegaaninen ja perinteinen laskiaispulla. Vegaanisessa sisällä oli hilloa ja perinteisessä mantelimassaa.
Perinteinen pulla oli aika kuiva ja tiivis rakenteinen. Mantelimassan kanssa yhteen naitettuna kokemus oli aika kuivakka ja kotikutoinen ei-niin-hyvässä mielessä. En ostaisi uudestaan.
Vegaaninen laskiaispulla taasen oli mukavan kostea ja hillo ei ollut mitään perus purkkikamaa vaan siinä oli potkua. Hillon makeus oli myös maltillinen eikä kokonaisuus jäänyt äklöksi. Oikein hyvä. Vegaanisena tämä on tässä vaiheessa vertailua no-brainer ostos.
Teemun runebergin torttu onkin jo todella hyvä. Torttu on kostea ja punssi maistuu hyvin, mutta tasapainoisesti. Hilloa on maltillisesti eikä se jyrää kokonaisuutta. Pohja oli jopa ehkä aavistuksen liian kostea, mutta vain ehkä. Todella vahva kauden aloitus. Olen ihmeissäni jos tämän tortun moni päihittää.
Kielen päällä 