Haikon Kartanolla oli tarjolla monien muiden hotellien ja kylpylöiden tapaan Staycation-paketteja. Alun perin kivenheiton päässä sijaitsevan St. Georgen staycation-mahdollisuuksien antamien kipinöiden kautta syttyi idea lähteä hieman ruttopuistoa edemmäs kalaan. Haikon Kartanon lisäksi suuntaaminen Porvooseen tarjosi mahdollisuuden vierailla Helsingissäkin tutussa Sinnessä. Helsingin Sinne tosin muuttui Smygiksi jo muutama vuosi sitten.
Matkan alkuun vierailimme ennen Sinneä Porvoon vanhassa kaupungissa.
Koronasta tai joulukuisesta ajankohdasta johtuen, ei vanhassa kaupungissa käynyt samanmoinen vilinä kuin kesäisin. Suurin väen paljous tuntui olevan Brunbergin myymälässä, josta tottakai mukaan tarttui joululahjaksi nougat-herkkujen lisäksi hieman marmeladia. Osa herkuista päätyi toki myös testattavaksi myös ennen joulua. Eritoten marmeladit ovat kehunsa ansainneet normaalia selkeämpien ja raikkaampien makujen vuoksi. Vihreät kuulat eivät ole mitään näiden rinnalla!
Porvoo on mukavan kompakti ja erityisesti kesällä vanha kaupunki tarjoaa kolmen vartin päässä Helsingistä oikein mukavan päiväkohteen jonsei jopa useamman päivän kohteen.
Saavuimme Sinneen kello 12.30 ja tuolloin meidän lisäksemme ravintolassa oli yksi kahden hengen seurue. Ruokailun aikana kaksi muuta seuruetta saapui myös syömään, joten ruuhkaa ei ainakaan ollut. Ja näin koronan aikana hyvä niin vaikkakin jatkuva huoli hyvien paikkojen pystyssä pysymisestä jäystääkin takaraivossa.
Sinne tarjoilee selkeitä makuja pohjoismaisen tyylikkäästi. Niin sanottuja turhia krumeluureja ei ole, mutta annokset ovat näyttäviä.
Lounaaksi otamme alkuruoan ja pääruoan. Alkuun molemmille suolattua kotimaista kuhaa, lohenmätiä ja mäntyä. Pääruoaksi otin itse fasaania Wanantakaalta, ruusukaalia ja grillattua lintukermakastiketta kun taas seuralaisena otti punajuuririsottoa, Västerbotten-juustoa ja lehtikaalia. Ennen alkuruokaa keittiö tervehti meitä lounaaseen toki kuuluvilla erittäin maistuvilla leivillä, mutta myös todella maukkaalla punajuurikeitolla. Keitto oli todella samettinen ja erittäin hyvin tasapainossa. Ruokahalu heräsi toden teolla.
Kuha annos oli selkeän kaunis samoin kuin maut. Kuhassa oli todella mukava suola ja kala itsessään oli rakenteeltaan todella hyvä: ei liian kuiva eikä liian kostea. Mukavaa suu tuntua toivat mäti sekä pienet majoneesi kukkaset. Mänty tuki kokonaisuutta hennosti, mutta tasapainoisen maistuvasti. Erittäin hyvä alkuruoka.
Pääruokani fasaani tarjoiltiin murekkeen muodossa. Tämä mainittiin jo ennen tilausta. Ilmeisesti moni oli odottanut saavansa kokonaisen fasaanin murekkeen sijaan. En oikein tiedä miten ottaisin ko. seikkaan kantaa…
Joka tapauksessa fasaani oli maistuva. Murekkeen kuori on sopivan rapsakka, jotta kokonaisuus pysyy kasassa. Sisältä fasaani on muhevaa, ei liian kosteaa ja todella maistuvaa. Kokonaisuus ei valahda missään vaiheessa ja saan koko annoksen ajan leikattua siistejä siivuja fasaanista. Fasaanin kaveria tarjotut punajuuret ovat kypsennetty todella passelisti ja ruusukaali tarjoaa tuhtien makujen rinnalla sopivan tasapainottavaa happamuutta. Punajuurien hienoinen makeus tuo fasaanin ja ruusukaalin rinnalle kolmannen makuelementin, joka on sovussa kokonaisuuden kanssa. Tätä lisää kiitos!
Seuralaisena punajuuririsotto ei jää paljoa fasaani-annoksen varjoon, joskin yhtä monipuolista tykitystä ei ole tarjolla. Västerbotten-juusto tuo sopivaa täyteläisyyttä karvauden ja punajuuren makeuden muodostamaan kokonaisuuteen. Perusvarma annos, joka sopisi esimerkiksi kylmiin talvi-iltoihin muhevan punaviinin kera. Lounaalla emme viineihin vielä iskeneet kiinni, mutta ehkä sitten joskus.
Kahden – tai oikeastaan kolmen – ruokalajin kokonaisuus maksoi yhteensä noin 100 euroa ja aikaa vietimme Sinnessä noin tunnin verran. Ihan nopealle in-and-out- lounaalle en uskaltaisi tulla, mutta jos päivä on pyyhkinyt märällä rätillä ja aikaa lounaalle on hetkeä enemmän, voi Sinneen mennä lataamaan akkuja ja hermoja maistuvalle lounaalle.
Kielen päällä 