Haikon Kartano

Haikon Kartano on pyörinyt omassa sosiaalisessa mediassa lähinnä kesällä milloin kokouspaikkana, polttaripaikkana ja milloin perhelomakohteena. Tutustuin itse lähemmin Haikon Kartanon tarjontaan vasta nyt koronan aikaan. Ja sehän oli oikein mukava. Kahden hengen staycation-paketti – “stay”-etuliitteestä voidaan toki keskustella – tarjosi käynnin kylpylään, yöpymisen sekä Imperial Menu-illallisen. 

Saavuimme hieman ennen check-iniä Haikoon ja suuntasimme aiemmin asiakaspalvelultani saaman vinkin mukaisesti kylpylään. Vinkki oli erinomainen, sillä vietimme ensimmäisen noin 45minuutti kylpylässä kahdestaan ja tämänkin jälkeen jaoimme kylpylän kahden muun pariskunnan kanssa.

Haikon Kylpylässä on tarjolla iso 1,3 metriä syvä allas, johon saa vipinää poreiden ja valojen muodossa nappia painamalla. Lisäksi tarjolla on kuumempi noin 34 asteinen allas sekä poreallas. Kylmää kaihtamattomille tarjolla on 12-asteinen kylmäallas. Vielä kylmempää menoa on tarjolla Cryo-hoidossa, jossa lukemat laskevat -120 C tasolle. Viimeksi mainitusta kiinnostuneille tiedoksi se, että ko. Hoitoon tulee saapua täysin kuivana, ymmärrettävistä syistä.

Saunoja löytyy yhteensä 3 tai 4 kappaletta riippuen laskeeko infrapunahuoneen saunaksi vai… joksikin muuksi. Yksi saunoista on ns. Aromisauna, joka lupaa helpotusta muun muassa astmaattisille. Saunassa on vieno eukalyptuksen tuoksu ja löylyt ovat kohtalaiset joskin aika miedot. Saunan hyvä puoli on se, että se on kostea eli sähkösaunoista tuttuja piiskoja ei kiuas lyö harteille. Lämpöä jään kuitenkin kaipaamaan. Höyrysauna kulkee noin 40-50 asteen tuntumassa (TARKISTA), mutta todella kostea huone tuntuu lämpötilaa kuumemmalta. Oikein mukava istuskelupaikka. Miksihän tällaisia ei ole enemmän. Kunkin pukuhuoneen oman suihkutilan yhteydessä on myös sauna. Koitin hilata miesten puolen saunan lämpötilaa ylös yhden vesiämpärin verran, mutta kiuas oli yhtä responsiivinen kuin ratsastajapatsas. Lämpö ei noussut nimeksikään. Sauna oli muutenkin perinteisiä hotellisaunoja mukaillen “kivan” näköinen, mutta omia kieliäni se ei soitellut.

Kylpylä itsessään on suht kompakti. Isoon altaaseen toki mahtuu ihmisiä, mutta kuumempaan altaaseen ja porealtaaseen ei ilman hyvää ja luottamuksellista kaverisuhdetta saa yli kymmentä mahdutettua.

Pienellä ihmismäärällä Kylpylä on oiva paikka rentoutumiseen. Pakettiin kuuluneen kahden tunnin aikana ehti pulikoida hyvin ja jopa nautiskella yhden lonkeron kuuma altaassa. Koska that’s how we roll.

Itse kartano on huikea ilmestys suoraan 1900-luvun alusta. Otimme huoneet kartanosta vahvan suosituksen saattelemana. Ja oikeinhan se suositus meni. Vieressä sijaitsevat kylpylän / kongressikeskuksen huoneistosiivet toivat mieleeni 70-luvun betonitehokkuuden ajat, huonolla tavalla. Kartano on hyvällä maulla 1900-luvun alkuun jämähtänyt. Siellä täällä toki näkyy miten sähköistyminen ja nykyaika pistokkeineen, valoineen ja palohälyttimineen on saanut viime vuosisadan alun henkeä karkuselle.

Check-in sujui mukavasti. Tarjolla on muuten sähköautoilijoille useampikin latauspaikka. Itsehän on omaa laina-autoani muistanut laittaa kylvyn jälkeen lataukseen, mutta on kiva muistella että mahdollisuus siihen olisi ollut.

Kahden hengen huone on mielestäni sopivan kokoinen. Huoneessa on 160cm leveä sänky, kaunis sohva, TV, pöytä työskentelyyn, kaapisto sekä minibaari. Kaapeista löytyy muun muassa silitystarvikkeet, kylpytakit sekä tossut. Huoneessa on myös kylpyammeellinen kylpyhuone. Ammeeseen mahtuu empiiristen tutkimusten perusteella kaksi henkilöä, joskin itse kannatan hieman syvempiä altaita. 

All-in-all huone oli oikein mukava.

Illallista ennen nautimme Kartanon ravintolan yhteydessä olevassa baarissa alkudrinkit. GT ja campari-appelsiinimehu ei tarjonnut yllätyksiä ja hyvä niin, hankala niitä olisikin ilman tarkoitusta pilata.

Ruoka itsessään oli hyvää, mutta hieman yllätyksetöntä. Mitään ei ollut sinänsä vialla ja ravintolan tyyli tuli esille jo menuja selaamalla.

Alkuruoaksi tullut peura tartar oli itselleni yksi heikoimpia annoksia. Olkoonkin, että annoksesta puuttui alkuun lehtisalaatti ja seuralaiseltani muistaakseni kastikekukkaset, ei annosta nämä asiat varsinaisesti haitanneet. Itse tartar oli aika kuivakka ja peura ei maistunut kovinkaan voimakkaasti. Lisukkeiden maku oli hyvä, mutta jotenkin odotin enemmän makuja kaikessa.

Menun kärkipäähän meni seuraava annos, hummerikeitto äyriäisaiolilla. Annos ei ole todellakaan kauneimmasta päästä, mutta maku oli oikein hyvä. Sinänsä annos olisi voinut olla parempi ja parempia samoilla nuoteilla kulkevia annoksia olen syönyt useita, mutta ei tämä todellakaan huono ole.

Savustettu Haikon härkä yrttivoi- ja pikkelssikastikkeella oli annoksena jotain mitä osasin odottaa aiempien annosten ja paikan olemuksen perusteella. Todella perusvarmaa suoritusta perustasolla. Ei mitään tykitystä, kikkailua tai krumeluureja. Annos ei missään tapauksessa räjäyttänyt pottia ja lihan rakenne oli vähän tympeä. Annoksessa oli lounasmaista tuntua enkä jotenkin kokenut sen olevan menun kruunu. Toisaalta suuria tai selkeitä virheitä annoksessa ei ollut. Odotin ehkä enemmän, mutta sain perusvarmaa suoritusta ja Haikon miljöössä sekin tuntuu hieman pettymykseltä.

Juusto ja hilloke olivat hyviä, samoin jälkiruoka. Se mistä Haikon ravintola saa suitsutukset olivat viiniparitukset. Viinit ylipäänsä läpi menun olivat hyviä ja laadukkaita. Paritukset toivat aina jotain uutta joko viiniin tai annokseen. Koronavuonna tämä voi olla aika vaisu kehu, mutta pitkästä aikaa olin aidosti yllättynyt miten hyvin viinit toimivat. Illan hatuksi pohdiskelin bourbonia, mutta nopealla kyselyllä sellaista ei löytynyt. Ihan hyvä varmaankin. Käsittääkseni maailmasta ei bourbon ole loppumassa lähiaikoina.

Harmittavasti emme ehtineet kartanon kapakkaan, josta sivukorvalla kuuntelemalla kuulin löytyvän hyvän olutvalikoiman. Ensi kertaan siis!